Oma kuva

Tietoja minusta

Anu Nirkko (s 1961) on helsinkiläinen kuvataiteilija ja esitystaiteilija. Nirkon tuotanto sisältää maalauksia, installaatioita ja ympäristötaidetta. Hän käyttää välineinään myös piirustusta ja valokuvaa.


Nirkon taiteen keskiössä ovat läsnäolo ja kohtaamiset, yhtä lailla ihmisten kuin luonnon kanssa. Hän käsittelee töissään usein myös eri kulttuurien tapoja, uskomuksia ja myyttejä.


Anu Nirkko on valmistunut kuvataiteilijaksi taidekoulu MAA:sta vuonna 1999 ja suorittanut Lahden am­mat­tiko­rkeak­oulus­sa “Tila ja taide” -erikoistumisopinnot vuosina 2004-2005.


Nirkko on vuodesta 2000 alkaen pitänyt yksityisnäyttelyitä ja osallistunut yhteisnäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla. Hän on ollut järjestämässä ryhmänäyttelyitä ja ym­päristö­taidenäyt­te­ly­itä mm. Helsingin Kivinokassa ja Vartiosaaressa. 


Hänen teoksiaan on yksityiskokoelmissa sekä valtion taidekokoelmissa. Nirkon teoksia on myynnissä Helsingin taiteilijaseuran taidelainaamossa.


Anu Nirkko kuuluu Taide­maalar­ili­it­toon, MUU ry:hyn, Helsingin taiteilijaseuraan, LaruArt -ym­päristö­taidey­hdis­tyk­seen sekä taiteil­i­jakollek­ti­ivi Mind Mappersiin. Nirkko osallistuu aktiivisesti mainittujen järjestöjen näyttelyihin ja muuhun toimintaan. 


Esitystaiteilijana Nirkko on toiminut "Toisissa Tiloissa” -kollektiivin jäsenenä vuodesta 2015 alkaen.Hän on osallistunut mm. “Moottoritie on meidän”- ja “Suuri Koralliriutta”-tuotantojen toteutukseen ja esityksiin:. Tällä hetkellä hän on mukana “Sovellettua utopiaa” hankkeessa.


Yhteys: anunirkko@gmail.com

CV2020

www.ku­vataiteil­i­ja­ma­trikke­li.fi



10 KYSYMYSTÄ ANU NIRKOLLE


1. Työskentelet monilla eri metodeilla ja alueilla. Miten määrittelet itsesi taiteilijana?


- Koen itseni kuvataiteilijaksi niin, että voin tehdä taidetta eri menetelmin. Olen maalannut ja tehnyt ympäristötaidetta alusta asti rinnakkain.


2. Miten eri ilmaisutavat liittyvät tai tukevat toisiaan mielestäsi?


- Ympäristötaide tapahtuu ulkona, ja idea työskentelyyn lähtee yleensä siitä paikassa missä se tehdään, paikan historiasta ja kulttuurista. Ympäristötaide tapahtuu usein keväällä ja näyttelyt ovat usein kesällä. 

- Maalaamisessa lähtökohdat ovat erilaisia. Minulla on usein pohjalla valokuva tai piirros, jokin konkreettinen lähtökohta. Syksyllä tuntuu monesti työläältä aloittaa maalaaminen. Se on oma prosessinsa, joka vaatii harjoittelua että siihen saa rutiinin. Mutta esimerkiksi “Bread and salt” -teoksessa yhdistin maalausta ja installaatiota.


3. Oletko työskennellyt aina yksin vai oletko tehnyt yhteis(ö)projekteja?


- Olen tehnyt työtä nuorten kanssa. Olen ollut pitkään Helsingin Tyttöjen Talolla ohjaamassa kuvataideryhmiä. Nuorten kanssa olemme tehneet esimerkiksi seinämaalauksen Brahen kentälle ja ym­päristö­taide­teok­set Lapinlahden sairaalan alueelle ja Mustikkamaalle.


4. Ketkä ovat esikuviasi taiteilijoina?


- Minua kiinnostaa alitajuinen ja omista ajatuksista ja kuvitelmista lähtevä työskentely. Yksi tällainen on esimerkiksi kuvanveistäjä Louise Bourgeous. Toisaalta minua kiinnostaa dokumentaarinen lähtökohta sekä arjen kuvaaminen. Pidän paljon doku­ment­tieloku­vista. Ympäristötaiteen puolelta olen pitänyt sellaisesta taiteilijasta kuin Ana Mendieta.


5. Kuinka paljon suunnittelet etukäteen teoksiasi?


- Mielestäni asiat menevät tekemällä parhaiten eteenpäin. Esimerkiksi kun alkaa piirtää jostain aihepiiristä, vaikka ei tietäisikään minkälainen siitä tulee. En siis suunnittele tarkkaan etukäteen.


6. Mitä värit merkitsevät sinulle? Mikä on lempivärisi?


- Minulla se on vaihdellut tosi paljon. Aluksi käytin murrettuja maavärejä. Jossain vaiheessa maalasin tosi kirkkailla, aika puhtailla väreillä, ja yhdessä vaiheessa taas pastellityyppisillä vaaleilla väreillä. Olen myös käyttänyt pelkästään mustan ja harmaan sävyjä. Kyllä voi sanoa, että ne ovat olleet erilasia kausia. Olen myös vaihdellut värejä aihepiirin mukaan.


7. Muutatko töitäsi jälkikäteen?


- En muuta maalausta juurikaan. Maalaan temperalla ja pidän siitä, että maalauskankaan valkoisuus kuultaa värien läpi. Temperavärit ovat mielestäni kauniita ja pigmenttejä on paljon erilaisia. Niitä ei kannata sekoittaa valmiiksi paletilla, vaan ennemminkin vasta kankaalla.


8. Onko taiteen kuluttaminen ja tekeminen jollain tapaa “pelastanut” sinut jossain vaiheessa elämääsi?


- On se tosi tärkeä asia. Taiteen tekeminen on minun tapani olla tässä maailmassa. Minulla on tarkkailijan rooli eli katselen maailmaa sivusta ja teen näkemästäni taidetta.


9. Onko kuvataiteen lisäksi muita asioita joista ammennat ideoita?


- Ehdottomasti luonto on sellainen. Jos minua ei syystä tai toisesta huvita olla työhuoneella, lähden metsään tai rannoille. Olen valokuvannut ja piirtänyt paljon ulkona. Puut ovat minulle tosi tärkeitä. Ne ovat kuin henkilöitä ja tuntuvat turvallisilta ja viisailta. Ja jotkut vanhat kalliot ja kivet merenrannoilla ovat kuin ystäviä.


10. Mikä on tärkeintä elämässä? Mikä tekee sinut onnelliseksi?


- Pidän ihmisten seurasta ja siinä on ollut pieni dilemma, kun kuvataiteen tekeminen on aika yksinäistä. Mietin, miten voisin tehdä taidetta sosiaalisemmin ja luulen, että se ei ole mahdotonta. Yksin työhuoneella työskentely ei aina ole mukavinta.

- Olen laiskasti lukenut eri talousmuodoista, mutta olen ollut viime aikoina kiinnostunut sol­i­daarisu­ustaloud­es­ta. Mielestäni rahaan pitäisi ruveta suhtautumaan eri tavalla. Se ei ole oikeudenmukaista, että asiat maksavat saman verran riippumatta siitä, onko rahaa vai ei. Asiat pitäisi voida maksaa vaikka työllä. 

- Yhdessä tekemällä voi muuttaa maailmaa ja saada asioita aikaiseksi. Se vaatii vain ihmisiltä osallistumista ja panostamista.


Anu Nirkkoa haastatteli Sami Nissinen